Museon joulunäyttely avataan

Hakametsän päiväkodin lapset viimeistelivät museon joulunäyttelyn koristamalla torstaina museon salin joulukuusen. Kuvassa Kia Korhonen koristamassa kuusta.

Jo viidettä kertaa olemme kutsuneet eri henkilöitä kattamaan omat joulupöytänsä. Tänä vuonna joulupöydän ovat kattaneet Uudenkaupungin opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja Inkeri Parviainen, vuoden museoystäväksi keväällä valittu lehtori Eva-Marjanna Nurmi, Uudenkaupungin matkailutoimisto sekä Uudenkaupungin soroptimistiklubi. Näistä pöydistä voivat kävijät äänestää mieleisensä. Museon salin joulukuusen koristelevat Hakametsän päiväkodin lapset. Myös museon oma väki kattaa tänä vuonna joulupöytiä. Näiden pöytien kautta kerrotaan eri jouluruokien historiasta. Joulutunnelmaan pääsee 1970-luvun sekä kahden eri tyyppisen 1800- 1900-luvun vaihteen joulupöydän avulla.

Muuten museo on joulunäyttelyn ajan avoinna ti-pe 12-17.00 ja sunnuntaisin 12-15.00. Museo on kuitenkin suljettu 24.-26.12.03 sekä 1.1.04 ja tämän lisäksi 23.12. ja 31.12. museo suljetaan kello 15.00.

Äänestettävistä joulupöydistä tämän on kattanut opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja Inkeri Parviainen, joka on muistanut myös kissaa.

Tämän on kattanut vuoden museoystäväksi keväällä valittu lehtori Eeva-Marjanna Nurmi.

Tämä on toinen matkailutoimiston kattama.

Tämän ovat kattaneet Uudenkaupungin soroptimistiklubin jäsenet.

Jouluruuat

Suomalaisilla jouluruuilla on vuosisatainen historia. Jo keskiajalla höyrysi joulupöydässä kokonaisista ohrasuurimoista haudutettu puuro, naurislaatikko ja tirisevät, maukkaat makkarat. Mausteet olivat kalliita ja siksi niiden tuoksu levittäytyi vain varakkaiden kotien keittiöissä. Sinappi, etikka ja siirappi tulivat uutuuksina muotiin vasta 1700-luvulla. Mausteiset joulupiparitkin ja kuuma mausteviini olivat harvinaista tarjottavaa vielä 100 vuotta sitten.

Vielä 1600-luvulla ruoan ja juoman runsaus oli juhlissa tärkeintä. Ruoan makuun ja laatuun ja kauniisti katettuun pöytään alettiin kiinnittää huomiota vasta 1700-luvulla. Säätyläisten ja varakkaan porvariston keskuudessa tulivat muotiin monimutkaiset vanukkaat, hyytelöt ja murekkeet.

Suomessa ei kuitenkaan vielä 1800-luvun puolella ollut mitään koko kansaa yhdistävää jouluruokaa, vaikka toki syötiinkin runsaammin ja hienommin kuin arkena. Mässäilyllä ja sopivalla juopottelullakin varmistettiin tulevan vuoden sato. Mitä raskaammin isännän pää notkui joulupöydässä, sitä parempi tuli seuraavan vuoden viljasadosta.

Joulupäivän ruokia oli Suomessa monenlaisia, mutta yleistä koko maassa oli lihan tarjoilu kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Liha on ollut nautaa, lammasta tai sikaa. Myös kalalla on ollut keskeinen rooli etenkin rannikon joulupöydässä.

1970-luvun joulupöytä

Kaapit on siivottu, puhtaat matot laitettu lattialle ja joulu voi alkaa. 1970-luvun perheen aattoaterialla syödään erilaisia laatikoita, kinkkua ja sallattia.

Kinkku on monen mielestä suomalaisen joulupöydän ykköstuote. Kinkun syönti jouluna ei kuitenkaan ole mikään ikivanha tapa. Kinkku yleistyi vasta 1950-luvulla kaiken kansan joulupöydässä. Aikaisemmin joulupöydässä suosittiin lampaanreittä, poronpaistia tai uunissa paistettua naudan- tai vasikanlihaa.

Sallatti eli rosolli on vanha länsisuomalainen pito- ja juhlaruoka, joka on ehkä kauimmin säilynyt suomalaisessa joulupöydässä. Se tehtiin keitetyistä perunoista, porkkanoista ja punajuurista. Sen joukkoon on perheen tavoista riippuen sekoitettu silputtua sipulia, suolasilakoita tai silliä tai suolakurkkuja. Sallattia tarjottiin etikkaveden tai kermavaahto-kastikkeen kanssa.

Perinteiset laatikot voitiin nyt ostaa myös valmiina kaupasta. Valmiita glögijuomia oli myös jo kaupoissa myytävänä. Joulutähti yleistyi Suomessa joulukukkana vasta 1960-luvulla.

Saaristolaispöytä

Kuusiston saaressa asuvan merimiehen kodin tuvan pöydällä on leipäkeko, jossa komeilevat muhkeat ruisja setsuurilimput sekä ylimpänä, arvokkaasta viljasta, vehnästä valmistettu leipä. Leipien koko ja näkö kertovat viljavuoden olleen hyvän. Alimpana on suuri kylvökakko, johon on käytetty satovuoden parhaat rukiit. Tätä kylvökakkoa ei syöty, koska siinä uskottiin olevan viljankasvua ja karjaonnea edistävää voimaa.

Talon väki on joulupäivän aamuna lähdössä kirkkomatkalle kaupunkiin. Vanha isäntä on jäänyt kotolaiseksi. Pöydälle on katettu myös joulupuuro sekä juusto. Riisipuuro kotiutui kansan joulupöytiin vasta 1900-luvun alusta alkaen. Aikaisemmin syötiin jouluna ohrapuuroa. Varsinaisella jouluaterialla syötiin saaristossa yleensä kalaa, makkaroita ja liharuokana oli usein esim. savustettua lammasta. Tuore voi, juusto sekä leipä kuuluivat joulupöytään.

Isännän kaapissa on myös purjelaivan kuvalla koristeltu viinapullo. Viinanpolttotaito tuli tunnetuksi kansan keskuudessa 1600-luvulla ja sen myötä viinasta tuli oluen ohella juhlajuoma. Myös taloon poikkeavalle kävijälle tuli tarjota ryyppy, muuten hänen uskottiin vievän joulun mennessään.

Lounaisessa Suomessa Satakuntaa ja Uuttamaata myöten ripustettiin joulupöydän yläpuolelle valaisimeksi ja koristeeksi puinen kynttiläkruunu: puuvarteen oli kiinnitetty eri tasoille kaksi ristikkoa, joiden sakaroissa oli kolot kynttilöille. Mallit niihin oli saatu kirkkojen metallisista ja puisista kattokruunuista.

Tunnelmavalaisimina ja joulukoristeina erilaiset kynttiläkruunut ovat tulleet uudelleen muotiin. Joululintu ja Tuomaan risti ovat puukonkäsittelytaidon mestarinäytteitä. Nämä joulutuvan lastukoristeet ovat samoin alkuperältään läntisiä, mutta ovat kotiteollisuustuotteina sittemmin levinneet kautta maan.

Ellenin joulupöytä

Ellen Valdon oli museotalon viimeinen asukas. Hänen 1900-luvun alun joulupöytäänsä koristavat aikanaan hänelle kuuluneet astiat. Ruokakaluston valmistajasta ei ole tietoa. Joulupäivällinen aloitetaan alkuruuilla. Pöydälle on katettu graavia kalaa, sardiineja, raputerriiniä, rosollia, parsaterriiniä sekä maksapateeta. Erilaiset hyytelöt, hyydykkeet ja terriinit olivat tuon ajan tyypillisiä juhlapäivällisten lajeja. Siirtomaatavaroita saatiin kaupoista ja erilaisia eksoottisia herkkuja hankittiinkin etenkin joulupöytään.

Pääruuaksi on ollut tarjolla vasikanpaistia, lanttulaatikkoa, perunoita, herneitä, luumuja ja kasviksia.