uutylaos.gif (28057 bytes)
 


Haikarapolskan ensi-ilta teatterissa 17.1.

Raija ja Pentti Nokkala ovat ohjanneet Uudenkaupungin Teatterille Sirkku Peltolan kirjoittaman Haitaripolskan, jonka ensi-ilta on lauantaina 17.1. kello 19. Näytelmää esitetään 16 kertaa. Näyttelijöitä esityksessä on tusinan verran. Heistä monilla on useita rooleja. Mukana on myös Pohitullin musiikkiluokkien kuoro.

Musiikki:

kansanmusiikkia eri maista
Tero Vaara: Me pantiin puoliksi kaikki
Esa-Markku Juutilainen: Niin se aika kulkee
Teuvo Elo: Suurperheen laulu

Kuoron johto: Hannele Kari
Viulusoolo: Riikka Nieminen
Piano: Elina Ahola
Lavastus: Pentti Nokkala, Juha Soinu, Jukka Tyrväinen ja työryhmä
Puvustus: Eeva-Leena Salminen, Saija Vainio ja Anna Vorne
Valosuunnittelu: Jussi Nurmi ja Veikko Mattila
Valoajot: Vili Nokkala
Äänisuunnittelut: Olli Nokkala
Ääniajot: Tommi Lassila

Tekijänoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto

Näyttelijät:

Rainer Salonen Eino
Maiju Jokinen Taru
Lea Myllymäki Tarun anoppi, klinikan siivooja
Seppo Kylander klinikan lääkäri, baarin asiakas, Veikko-Juhani
Suvi Sammalisto Tarun ystävä Pendi, klinikan sairaanhoitaja, baarin asiakas, naapuri
Laura Kallioinen Pirita, TV-missi
Elina Saunamäki klinikan sairaanjohtaja, baarin asiakas, TV-missi, kirjaston hoitaja, naapuri
Riikka Maijala-Heinikkala klinikan asiakas, meteorologi, kuivakukkakerhon ohjaaja, baarin asiakas, hiihtäjä, jääkiekkoilija, naapuri
Elina Ahola baarin asiakas, TV-missi, pianisti, kirjastonhoitaja, naapuri
Mervi Lamminen kuivakukkakerholainen, naapuri, pianisti, klinikan asiakas ja Suomen kartta
Ville Myllymäki baarimikko, klinikan asiakas, valokuvaaja, poliisi
Pentti Nokkala Tapio Hurme, hiihtäjä, jääkiekkoilija, poliisi

Pohitullin musiikkiluokkien kuoro:

Petra Nieminen
Tilda Bergström
Noora Jokinen
Kirsi Korpela
Ida Arola
Maria Ylä-Himanka
Jonna Juopperi
Elina Pietilä
Hanna Paalanen
Anna Ahola
Riikka Nieminen
Johanna Mäkelä
Wenla Väärälä
Villiina Uotila

Haitaripolskasta Teatteri kertoo seuraavaa:

On ainakin kaksi asiaa, joita ihminen ei pysty hallitsemaan niin kuin haluaisi - syntymä ja kuolema. Täältä ei lähdetä tai eikä tänne tulla vieläkään nappia painamalla silloin kun halutaan.

Tietotekniikan ja avaruudenvalloituksien maailmassa olemme ihmissuhteissamme yhtä epävarmoja kuin aina ennenkin. Hallitseeko ihminen yhä paremmin koneita ja vempaimia ympärillään ja yhä kehnommin itseään ja muita kaltaisiaan, joille ei ole luotu nappuloita ja peliohjaimia niin kuin koneille?

Eino on aina harrastanut matematiikkaa. Samoin Eino on aina laskenut ja ennakoinut elämässään kaiken tarkasti ja täsmällisesti. Eino ja Taru asuvat rivitalossa, koulutukset on hankittu, taloudellinen puoli kunnossa, kaikki on sujunut hyvin, täsmällisesti ja laskelmien mukaan. Seinän takana vastaavan kokoisessa asunnossa asuu uutena naapurina suurperhe, jonka arki on täynnä elämää aamusta iltaan sunnuntaiaamun yhteishalauksista vaippaihottumiin ja korvatulehduskierteisiin asti. Anoppi käy tarpeeksi usein muistuttelemassa hienovaraisesti, mitä ehdottomasti pitäisi seuraavaksi tehdä.

Yllättävästi rakkaudessa löytyy matematiikkaa, jossa todennäköisyydet ja yhtälöt lakkaavat täsmäämästä. Arjesta on tulossa vain sohvaa ja televisiota, kaavamaista putkea päivästä toiseen, menot ja meiningit katoavat jonnekin, ja kuiva elämä rapisee kuin paperi anopin tuoman kaktuksen ympärillä. Taru työskentelee kirjastossa, mutta yhtäkkiä työhön iskeytyy stressi. Edes kuivakukkakerhon yksinkertainen ja ohjattu hiljaisuus ei auta. Einon ulkoilupuku on niitattu koulun kattoon ja pyörän kettingit hinattu kuusimetrisen kuusen latvaan.

Laajennettuunkaan keskihajontaan ei mahdu se polska, johon Einon ja Tarun yhteinen elämä johtaa. Kunnes eräänä päivänä on pakko huomata että jokainen hetki onkin poikkeus, elämästä on jäljellä paljon ja siitä paljosta tuleekin kokonainen tulevaisuus.


Takaisin Tämän uutissivun alkuun

Otsikko.gif (293 bytes)

Uutisvihjeitä voit lähettää tai kertoa mielipiteesi meille sähköpostilla toimitus@vakkamedia.fi