uutylaos.gif (28057 bytes)
 


Kuluttajaneuvoja Markku Mäkirinne:
Lisäsuoritusvelvollisuudesta velkajärjestelyssä

Velallinen, jolle on myönnetty yksityishenkilön velkajärjestely, tai joka on tehnyt velkojiensa kanssa sopimuksen velkojen järjestelemisestä ilman tuomioistuinmenettelyä, on useimmiten velvollinen suorittamaan velkojaan lisää, mikäli hänen maksukykynsä maksuohjelman aikana paranee. Velvollisuus lisäsuorituksiin tulojen parantumisen, asumismenojen vähentymisen, tai saatujen kertaluonteisten suoritusten myötä on ollut velkajärjestelyissä sääntönä niin kauan kuin järjestelyjä on vuodesta 1993 lähtien tehty. Lisäsuoritusvelvollisuutta koskevat määräykset ovat tosin tarkentuneet pariinkin otteeseen menneinä vuosina.

Uudet säännöt vuoden 2003 alusta

Lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä muutettiin eräin osin viimeksi vuoden 2003 alusta lukien. Myös lisäsuoritusvelvollisuutta koskevat säännökset muuttuivat. Vuoden 2003 tulojen parantumista koskeva lisäsuoritusvelvollisuus lasketaan näiden uusien ohjeiden mukaisesti. Vanhemmissa, aiemmin alkaneissa maksuohjelmissa laskentaperiaatteet noudattavat vuosien 1997 - 2002 ajalta niitä sääntöjä, jotka tulivat voimaan vuoden 1997 lain muutoksen yhteydessä. Nyt voimassa olevissa maksuohjelmissa joudutaan siis lisäsuoritusvelvollisuus laskemaan usein kahdella eri tavalla.

Lisäsuoritusvelvollisuus vuoden 1997 säännösten mukaan

Jos velkajärjestelyssä olevan velallisen maksukyky lisääntyi kalenterivuoden aikana enemmän kuin 610 euroa, aiheutui tästä lisäsuoritusvelvollisuus niin, että parantuneesta tulosta 3/4 piti suorittaa velkojille, 1/4 velallinen sai pitää itse. Menojen muutoksena huomioitiin käytännössä vain asumiskulujen muutos, jos se johtui asumisolosuhteiden muuttumisesta, ei esimerkiksi vuokran korottumisesta.

Muun muassa elatusvelvollisuuden kasvaminen perheeseen syntyneen uuden lapsen myötä ei vaikuttanut lisäsuorituslaskelmissa mitenkään. Kertaluonteisista tuloista, lahjoista, perinnöstä, veronpalautuksista velallinen joutui lisäsuoritusvelvolliseksi, mikäli tällaisten suoritusten yhteismäärä koko maksuohjelman keston aikana ylitti 1000 euroa. Tuolloin velkojille tilitettäväksi tuli koko määrä.

Lisäsuoritusvelvollisuus vuoden 2003 säännösten mukaan

Velallinen saa lisääntyneistä tuloistaan itselleen aina 800 euroa kattamaan muun muassa lisääntyneitä menojaan. Ylimenevästä osasta 2/3 tulee tilittää velkojille, 1/3 jää velalliselle itselleen. Mahdolliseen elinkustannusten nousun kattamiseen on vielä saatavissa osa siitä määrästä, joka tulisi velkojille tilitettäväksi, ellei velalliselle kuuluva osa lisääntyneistä tuloista riitä niitä kattamaan.

Oikeusministeriö määrää vuosittain velalliselle kuuluvan osuuden määrän, vuonna 2003 se on em. 800 euroa ja vuonna 2004 805 euroa. Kertaluonteisista suorituksista velallinen on uuden säännön mukaan velvollinen tilittämään velkojilleen sen määrän, joka ylittää 1000 euroa koko maksuohjelman aikana. Velallisen omaan käyttöön jää siis mainittu 1000 euroa.

Lisäsuoritusvelvollisuuden selvittäminen on ehdottoman tärkeää

Velallinen on velvollinen itse selvittämään mahdollisen lisäsuoritusvelvollisuutensa ja oma-aloitteisesti siitä ilmoittamaan velkojilleen. Lainlaatijan ajatus on ollut, että velallinen aina kalenterivuoden päätyttyä vertaa toteutuneita tulojaan maksuohjelmassaan esitettyihin tuloihin ja, mikäli tulot ovat edellä kerrotulla tavalla kasvaneet, ilmoittaa siitä velkojilleen ja maksaa lisäsuoritukset heti alkuvuodesta.

Näin ei käytännössä näytä tapahtuvan. Velkaneuvonnassa tehdään jatkuvasti lisäsuoritusvelvollisuuden selvittämiseksi tarpeellisia laskelmia velallisille, joiden maksuohjelmat ovat jo päättyneetkin. Monilla velkojilla on tapana ohjelman kestäessä, tai viimeistään ohjelman päätyttyä pyytää verottajalta velallista koskevat verotustiedot, joiden perusteella selvittävät velallisen mahdollisen lisäsuoritusvelvollisuuden.

Eräät velkojat tekevät itse lisäsuorituslaskelman ja vaativat velalliselta suoritusta. Eräät velkojat lähettävät velalliselle kirjeen, jossa todetaan, että verottajalta saatujen tietojen mukaan näyttää siltä, että lisäsuoritusvelvollisuutta on syntynyt, ja pyytävät velalliselta selvitystä.

Selvää on, että ellei lisäsuorituslaskelmia ole ohjelman kestäessä vuosittain tehty, on menneiden vuosien selvittäminen äärimmäisen työlästä, erityisesti jos velallinen ei ole säilyttänyt itselleen toimitettuja verolippuja maksuohjelma-vuosilta. Monien kohdalla tilanne on vielä ohjelman päätyttyä ratkaisevasti muuttunut. Monet ovat ottaneet lainaa vaikkapa asunnon ostoa varten, jotkut ovat jääneet työttömiksi, tai eläkkeelle, jolloin tulot ovat voineet ratkaisevasti muuttua.

Tuossa tilanteessa velkojalta tuleva huomattavakin menneitä vuosia koskeva lisäsuoritusvaatimus voi osoittautui täysin ylivoimaiseksi maksaa. Vuoden 2003 alusta voimaan astuneet uudet säännökset antavat eräissä tapauksissa mahdollisuuden hakea lisäsuorituksen määrää koskevassa riidassa ratkaisua tuomioistuimesta, mutta vanhimmissa maksuohjelmissa ei niiden päätyttyä ole tätäkään mahdollisuutta.

Vuosi on jälleen vaihtunut

Jokaisen velkajärjestelyssä olevan velallisen on syytä selvittää osaltaan vuotta 2003 koskeva mahdollinen velvollisuutensa velkojen lisäsuoritukseen. Laskelmien tekoon on mahdollista saada apua oman paikkakunnan velkaneuvonnasta, mutta on syytä varautua siihen, että neuvonta on ruuhkainen ja käsittelyajat voivat venyä pitkiksikin.

Vakka-Suomen alueella velkaneuvontaa hoidetaan kuluttajaneuvonnan yhteydessä. Laitilassa p: 85011, Mynämäessä p: 4376 600 ja Uudessakaupungissa p: 84 5151.

20.2.2004 7.42.43


Takaisin Tämän uutissivun alkuun

Otsikko.gif (293 bytes)

Uutisvihjeitä voit lähettää tai kertoa mielipiteesi meille sähköpostilla toimitus@vakkamedia.fi