Kasitien kaideremontti etenee Rauma-Pori välille

Kesällä 2004 jatketaan kasitien vuonna 2003 alkanutta kaideremonttia. Tänä kesänä rakennetaan uusia tiekaiteita Rauma-Pori -välille yhteensä 6 kaide-km ja vanhoja korjataan yhteensä 1,2 kaide-km. Lisäksi urakan yhteydessä poistetaan liian lähellä ajorataa olevaa kalliota ja maakiviä yhteensä 1000 m3. Kaideurakan kokonaiskustannus on 218 000 euroa. Kaidetöitä tehdään Rauma-Pori välillä heinäkuun lopusta elokuun lopulle. Ensi vuonna kasitien kaideurakkaa jatketaan vielä ainakin Laitila-Pyhäranta välillä.

Uusia kaiteita rakennetaan nykyvaatimuksiin perustuen liian lähellä ajorataa sijaitsevien kallioleikkausten suojaksi. Lisäksi pidennetään siltojen kohdilla olevia kaiteita ohjeita vas-taaviksi ja nostetaan liian matalalle uudelleen päällystämisten myötä jääneitä nykyisiä tiekaiteita.

Tien reunaympäristön pehmentäminen

Suomen tiellä käytettäviä tiekaidetyyppejä on useita erilaisia. Kaidetyypin valintaan vai-kuttavat kustannusten lisäksi mm. tien nopeustaso, tieluiskan kaltevuus, käytettävissä oleva tila, lumiolosuhteet, kinostuminen, näkemäolosuhteet ja kaiteen ulkonäkövaatimukset (esim. taajamissa).

Uusia kaidetyyppejä kehitellään vastaamaan tiukkoja turvallisuuskriteerejä: auto ei saa mennä kaiteesta läpi eikä yli, auto ei saa ponnahtaa kaiteesta liian jyrkästi ja henkilöautossa olijoihin ei saa kohdistua ylisuuria hidastuvuuksia. Kaiteita testataan ja kehitetään jatkuvasti mm. törmäyskokeiden avulla.

Kaiteen turvallisuustehokkaan sijoituspaikan määräävät tien päällystetyn osan leveys ja luiskan kaltevuus. Kasitiellä kaiteet rakennetaan ohjeiden mukaisesti 0,5 m etäisyydelle päällysteen reunasta, jolloin kaiteiden tolpat saadaan oikeaan syvyyteen tien rakenteeseen. Kaiteen rakentamisen takia ajoradan tai päällystetyn pientareen leveys ei kapene nykyisestä. Kaiteen johde asennetaan 0,7 m:n korkeuteen, jolloin törmäystilanteessa auton painopiste osuu kaiteeseen niin, että kaide toimii mahdollisimman tehokkaasti nopeuden vaimentimena eikä auto pyörähdä kaiteen yli.

Kaiteiden lisäksi tien reunaympäristöä voidaan pehmentää, eli tieltä suistumisen ja tien kalusteisiin törmäämisen vaikutuksia lieventää muotoilemalla sivuojia ja luiskia sekä vaih-tamalla vanhat jäykät valaisinpylväät uusiin myötääviin pylväisiin tai rakentamalla törmäys-vaimentimia esim. siltapilareiden suojaksi. Tien reunaympäristön pehmentämistä on tutkittu Tiehallinnon S12-projektissa jo useita vuosia (http://www.tiehallinto.fi/s12).

Kaiteiden vaikutuksista

Tiekaiteilla voidaan vähentää vakavia onnettomuuksia merkittävästi. Vuosittain Suomen tieliikenteessä kuolee noin 100 ihmistä tieltä suistumisissa, mikä on noin neljännes kaikista tieliikenteessä kuolleista.

Valtatien 8 Turku-Merikarvia välillä oli vuosina1999-2003 henkilövahinko-onnettomuuksista 21 % suistumisonnettomuuksia ja kuolemaan johtaneistakin onnettomuuksista 12 % oli suistumisia.

Yleisesti ajatellaan, että suistumisonnettomuudet ovat talviajan ongelma, mutta suurin osa niistä tapahtuu kesäkelillä. Kasitiellä henkilövahinkoon johtaneista suistumisonnettomuuksista 75 % ajetaan kesäkelissä. Vakaviin suistumisonnettomuuksiin liittyy usein holtiton ajotyyli. Kuolemaan johtaneista suistumisonnettomuuksista on koko maan aineistosta 68 % kuljettajista todettu ajaneen huomattavaa ylinopeutta tai olleen päihtyneenä. Turvavyö on ollut käytössä vain 41 %:ssa kuolemaan johtaneista suistumisista.

Kaiteet eivät miellytä kaikkia

Kasitiellä vuonna 2003 aloitetun kaideremontin myötä ovat autoilijoiden tunteet käyneet välillä kuumina. On moitittu, että kaiteet pahentavat suistumisonnettomuuksien seurauk-sia ponnauttaen suistuvan auton takaisin tielle muiden eteen tai, että kaiteet estävät ulos ajamisen, jos oma kaista on hätätilanteessa tukossa tai, että kaiteet lisäävät ohitusonnettomuuksia, kun hidas ajoneuvo ei pääse ajamaan pientareella. Yleisesti katsotaan, että ulosajon seuraukset ovat autoilijan oman töppäyksen tulosta, eikä ulosajon suojaamisesta kaiteella saisi aiheutua riskiä muille tienkäyttäjille.

Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2002 valmistunut laaja selvitys ei kuitenkaan tue edellisiä pelkoja. Vuosina 1994-1999 tutkituista yhteensä 455 kuolemaan johtaneesta suistumisonnettomuudesta 48 tapauksessa eli 10,5 %:ssa kaide oli vaikuttanut suistumisen seurauksia pahentavasti.

Näistä tapauksista yleisin (23 kpl) oli auton ilmalento kaiteen viistetystä päästä, kaiteen yli tai sen läpi kiinteään esteeseen tai vesistöön. Seuraavaksi yleisin (15 kpl) oli itse kaiteeseen törmäämisen tuhoisa vaikutus. Auton kimpoamisia kaiteesta tai sen viisteestä toista autoa päin on viiden vuoden aineistossa seitsemän (7) tapausta, eli 1,5 % kaikista kuolemaan johtaneista suistumisista.

Tapauksia, jossa kaide esti kohtaavan auton väistämisen eli hätäulosajon oli vain kaksi (2) viiden vuoden aikana eli 0,4 % kaikista kuolemaan johtaneista suistumisonnettomuuksista. Kaikkien näidenkin tapausten osalta on huomion arvoista se, että kaide on ollut vanhaa tyyppiä ja uuden turvallisemman kaidetyypin käytön olisi 56 %:ssa onnettomuuksista arvioitu lieventäneen seurauksia.

Tiehallinnon tuoreimmassa turvallisuusvaikutuskertoimien arvioinnissa on kaiteiden rakentaminen edelleen arvioitu hyvin tehokkaaksi liikenneturvallisuustoimenpiteeksi.