|
Prännvahteja Uudessakaupungissa vuoteen 1936Palovartijat eli "prännvahdit" ovat kiertäneet ja valvoneet Uudenkaupungin paloturvallisuutta kaupungin perustamisesta vuoteen 1936 saakka. Aluksi talojen tuli vuorollaan hoitaa palovartiointi, mutta 1700-luvun puolivälistä lähtien vahdeista tuli kaupungin työntekijöitä. Palovahdin työ ei ollut kovin houkuttelevaa ja vartijat olivatkin lähinnä vanhoja miehiä.
Toinen pari kulki ja kiersi kaupunkia iltakymmenestä aamuneljään, toinen pari tarkkaili turvallisuutta vanhan kirkon tornissa iltakuudesta aamukuuteen. Kaupungilla kiertävät palokonstaapelit kiersivät tarkkaan sovittua reittiä, joka alkoi vanhan kirkon tornista. Tästä kuljettiin Mäyhälänkadun, Ylisenkadun, Vakka-Suomenkadun kautta Alisellekadulle ja taas siitä uudelle kierrokselle. Tietyissä paikoissa seinissä oli ns. paloavaimet, joiden avulla palovartijan mukana kulkeva kello oli vedettävä. Myös kirkontornissa oli kello, joka piti vetää vartin välein. Samalla lyötiin triangelia, jotta kaupunkilaiset tiesivät, että vahti on valveilla Tulipalon syttyessä palovahdit koittivat herättää kaupunkilaiset sammutustöihin mm. soittamalla suuria räikkiä, hälyttämällä rummuttajat ja kellonsoittajat. Uuden kirkon kelloja soitettiin ja vanhan kirkon tornista ilmoitettiin erilaisilla valoilla ja merkeillä, missä kaupunginosassa tulipalo on. Kaupunkilaiset tekivät ketjun Kaupunginlahdesta palopaikalle ja vettä kuljetettiin paloämpäreillä. Palovartijoiden tehtäviin kuului myös paloavantojen aukipito Kaupunginlahdessa ja Ruokolanjärvessä. Ensimmäinen kaupungin omista paloruiskuista hankittiin 1775. Sadan vuoden kuluttua ruiskuja oli viisi ja niitä säilytettiin ns. ruiskuhuoneessa, eli nykyisessä taksiasemassa. Uudenkaupungin vapaaehtoinen palokunta aloitti toiminnan 1865. 27.10.2004 15.18.08
|
Tämän uutissivun alkuun |
Uutisvihjeitä voit lähettää tai kertoa
mielipiteesi meille sähköpostilla |
Museonjohtaja Mari Jalava esitteleevanhoja "palokaluja".
