Inkeri Parviainen
Itsenäisyyspäivän puhe Crusellissa 6.12.2004

Hyvä juhlayleisö

Olemme kokoontuneet tänään, joulukuun kuudentena, viettämään maamme itsenäisyyden 87. vuosipäivää. Itsenäisyytemme on arvokas asia, jota kannattaa vaalia. Itsenäisyyspäivä sinänsä on meille tärkeä juhla. Olemme velassa niille ikäihmisille, jotka ovat hyvinvointimme rakentaneet. Erityisessä kunniavelassa olemme niille, jotka antoivat alttiiksi jopa henkensäkin vapaan isänmaamme puolesta. Samalla me lausumme julki varauksettoman kiitoksemme niille sukupolville, joiden työn ja uhrausten kautta meillä on itsenäinen Suomi.

Meidän maamme Suomi on itsenäinen hyvinvointivaltio, kansainvälisissä yhteisöissä arvostettu, taiteellisilta ja tieteellisiltä saavutuksiltaan tunnustettu. Me itse suomalaiset olemme ylpeitä siitä, että suomalaiset menestyvät rallissa, formulaykkösissä, jääkiekossa tai oopperan estradeilla ja orkesterinjohtajina tai maailmanluokan tieteentekijöinä ja yritysjohtajina. Lisäksi maamme sosiaaliturva ja terveys- ja koulutuspalvelut kestävät kansainvälisen vertailun. Suomen luonto, puhtaat vedet, raikas ilma ja vaihtelevat vuodenajat ovat ainutlaatuista pääomaa. Myös metsät ja teollisuutemme sekä oikeudenkäyttömme ovat luoneet uskottavaa kuvaa maastamme.

Meillä on todella paljon hyvää itsenäisessä Suomessamme. Itsenäisyyspäivä antaa aiheen tähän inventaarioon. Olemme omintakeinen kansa, jolla on aivan oma ominaislaatunsa kaikkien maailman kansojen joukossa.

Me voimme olla ylpeitä lähtökohdistamme ja osallisuudestamme Euroopassa ja kiihkeästi sykkivässä maailmassa. Nokia, metsä, paperi, kulttuuri ovat suomalaisia brändejä, joilla on kasvava kysyntä maailmanmarkkinoilla.

Miten sitten olemme saavuttaneet tuon kaiken hyvän ja mitä on hyvä ottaa huomioon, jotta emme tuhlaa menneiden sukupolvien työtä?

Kaiken kehityksen perusta on luotu Suomen itsenäisyydessä. Suomen itsenäistyttyä suomalaisilla oli vapaus lähteä kehittämään ja viemään eteenpäin niitä asioita, joita täällä pidettiin tärkeinä. Suomalaiset ymmärsivät arvostaa itseään, omia lähtökohtiaan ja omia perinteitään. Ensimmäiset itsenäisyyden vuodet, sotavuodet ja niiden jälkeiset vuodet olivat kansallemme hyvin raskaita. Vaikeuksista selvittiin yhteistyöllä ja työnteolla. Työntekoa onkin Suomessa arvostettu kautta vuosikymmenten hyvin korkealle.

Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut monia nopeita ja rajuja rakennemuutoksia. Sodan seurauksena teollistuminen vauhdittui, evakkoväestö asutettiin ja väestökierto nopeutui. Yhteiskunnallisesti alettiin nähdä koko kansan sivistystason nostaminen tärkeänä päämääränä.

Meillä suomalasisilla on ollut ja on oma kieli, suomen kieli, jonka murteet ovat tehneet kielestämme entistä värikkäämmän ja moniulotteisemman. Lisäksi meidän kulttuurimme on saanut vaikutteita niin idästä kuin lännestä. Kulttuurimme on säilyttänyt kahden kirkkokunnan perinteet, talonpoikaiskulttuurin ja työväenkulttuurin juonteet ja paikalliskulttuurien vivahteita. Oman kielen ja kulttuurin rinnalla on korkean koulutustason arvostaminen ollut maamme keskeinen voimavara. Tätä alettiin vaalia erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, kun tavoitteeksi asetettiin, että jokaiselle kansalaiselle tulisi taata tasavertaiset koulutusmahdollisuudet varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Tämän tavoitteen käytännöntasoiseen toteuttamiseen päästiin vasta 1970-luvulla.

Koulutuksen tärkeä merkitys kansamme ja maamme menestystekijänä on tunnustettu. Koulutukseen panostaminen on mahdollistanut maamme kehittymisen hyvinvointivaltioksi.

Nyt myös muissa maissa koulutus nähdään tulevaisuuden rakentamisessa tärkeimpänä elementtinä. Eri maat vertailevat koulutuksessa saatuja tuloksia. Mm. Pisa-tutkimuksella testataan oppilaiden osaamista eri maissa. Suomalaiskoululaiset ovat viime vuosina valloittaneet ykkössijat kansainvälisissä osaamisvertailuissa. Esimerkiksi lukutaidossa ja matematiikassa suomalaiset koululaiset ovat menestyneet loistavasti. Meidän kouluissamme oppimistulokset ovat maailman parasta laatua.

Pienenä maana meille suomalaisille on hyvin tärkeää säilyttää korkeat oppimisen tulokset. Meillä ei ole varaa hukata osaamispotentiaalia ja tieto-taitoa. Toisaalta osa suomalaisista kuitenkin hakeutuu globaaleille markkinoille ja toisaalta myös meidän maamme houkuttelee osaamista muista maista.

Me kaikki haluamme, että meillä ja meidän läheisillämme sekä maailman kaikilla ihmisillä on mahdollisuus hyvään elämään. Hyvään elämään sisältyvät oikeus ja mahdollisuus ihmissuhteisiin, työhön, luovaan toimintaan, luontoon ja totuuteen. Me uskomme, ettei kukaan vastuullinen valtiomies lähde aloittamaan sotaa, mutta me myös näemme, että maailmassa on useita tekijöitä ja voimia, jotka voivat saattaa tilanteen riistäytymään irti vastuullisten päättäjien käsistä.

Jotain me voimme itsekin tehdä. Rauhantyö voi parhaimmillaan alkaa omassa lähipiirissä, esimerkiksi omassa kaupungissamme. Voimme kieltäytyä jakamasta ihmiset oikeinajatteleviin ja väärämielisiin, omiin ja vihollisiin. Kun annamme kaikille elämisen ja mielipiteen oikeuden, voimme vaatia samaa oikeutta myös itsellemme.

Suomalaisuus on iloinen asia, ja itsenäisyys on yhteyttä luova asia. Itsenäisyys ei anna lupaa eristäytymiselle eikä muullekaan itseriittoisuudelle. Eristäytyminen ei tiedä hyvää. Yhteydenpitomme muihin kansoihin liittyy humaanisuuteen, demokratiaan ja älyllisyyteen.

Olkaamme ylpeitä itsenäisyydestämme ja rakentakaamme yhteiskuntaamme siltä vakaalta pohjalta, jonka olemme itsenäisyytemme tekijöiltä perintönä saaneet. Isänmaallisuutta on huolehtiminen toinen toisistamme. Yhteiskunta, joka rakentuu ihmisyyden kunnioituksen varaan kestää vaikeinakin aikoina.