Naisten alusvaatteiden historiaa
Uudenkaupungin museossa

Hyvin pitkään naisten alusvaatteisiin suhtauduttiin salaisesti ja häveliäästi. Niitä ei esitelty eikä näytetty kenellekään. Siitä huolimatta niissä - etenkin vanhoissa - nähdään mitä taidokkainta koristelua, kirjailua, pitsejä jne. Naisten alusvaatteisiin kuuluivat vanhastaan paidat, sukat, korsetit ja alushameet. Alushousut olivat 1800--luvun uutuus. Alussa monet pitivät naisten alushousuja säädyttöminä, eikä niistä edes puhuttu nimellä vaan puhuttiin "nimettömistä".

Yläkuvassa tuolilla istuvalla nukella oleva aluspuku on ruustinna Karolina Korsmanin puku 1830-luvulta. Toisella nukella (vas.) ns. luukkuhousut. Kuvassa myös krinoliini eli kehikko, joka laitettiin alushameiden alle kohottamaan hametta. 1850-70 -luvuilla muodissa oli leveä hame, joka vaati krinoliinin.

Ensimmäisessä näyttelytilassa esitellään 1800-luvun alusvaatemuotia nuorten neitojen pukeutumishuoneessa. Esillä on aluspukuja, alushameita, paitoja jne. Tuolilla istuvalla nukella oleva aluspuku on ruustinna Karolina Korsmanin puku 1830-luvulta.

Helmat on koristeltu valkokirjonnalla, pitseillä, reikäompeleella jne. Monessa alusvaatteessa on myös nimikointi. Esillä on monta "Julia" -nimellä nimikoitua alushametta ja -paitaa. Julia oli uusikaupunkilainen Amanda Juliana Lönnroth, joka syntyi 1877 Uudessakaupungissa ja avioitui Norjassa uusikaupunkilaisen merikapteeni Henrik Widbergin kanssa vuonna 1907.

Krinoliini kohotti hametta

Esillä on myös silkkisukkia ja silkkisukkanauhoja 1800-luvulta. Esillä on myös krinoliineja. Krinoliini on kehikko, joka laitettiin alushameiden alle kohottamaan hametta. 1850-70 -luvuilla muodissa oli leveä hame, joka vaati krinoliinin.

Toisessa näyttelytilassa esitellään erilaisia naisten alushousuja 1800-1900-lukujen vaihteesta. Monet tuon ajan alushousuista ovat ns. luukkuhousuja. Myös alushousut olivat taidokkaasti koristeltuja.

Pula-ajan liivit paperista

Toisessa vitriinissä on esillä arkisempia 1900-luvun alusvaatteita, niitä joita 1930-50 -luvuilla yleisesti käytettiin. Myös pula-ajan paperista tehdyt liivit ja 1950--luvun nailonsukat sekä sukkien kuivatustelineet ovat päässeet esille.

Viimeisessä näyttelyhuoneessa on esillä useita erilaisia 1950-60 -lukujen naisten liivejä. 1950-luvulla alusvaatteiden mallit ja laatu muuttuivat kauniimmiksi ja paremmiksi. Niiden mainostaminenkin oli nyt näkyvämpää ja rohkeampaa. Vuonna 1950 järjestettiin Suomessa ensimmäinen mannekiininäytös, jossa esiteltiin alusvaatteita oikeiden mannekiinien päällä.

1950-luvun muoti suosi jälleen kapeaa uumaa ja korkeaa povea. Muodissa olivat vyötäröä tiukentavat korsetit ja kartiomaiset erilliset rintaliivit, joiden toppaukset korostivat povea. Materiaaleina kevyt ja kestävä nailon tai satiini.

Yleistä 1800-luvun alusvaatemuodista

1800-luvun puolivälissä muodissa olleet laajat pitkät hameet vaativat useita alushamekerroksia. Niitä saattoi olla jopa viisi päällekkäin. Alimmaisena oli paksu tikattu alushame, sen päällä pari paksua puuvilla-alushametta ja päällimmäisenä kirjottu batistialushame.

1850-luvulla käyttöön tuli hametta nostava krinoliini. Krinoliini valmistettiin kankaalla päällystetystä metallivanteista, joita yhdistettiin 5-10 kpl päällekkäin. Krinoliinin päällä pidettiin yhtä tai kahta alushametta, jotta vanteet eivät näkyneet

Puvun alla käytettiin joko vyötäröalushametta tai pitkää, yksimittaista alushametta. Helmat ja pääntiet koristeltiin joskus runsaallakin valkokirjonnalla, pitsillä tai laskoksilla. Talvella ja arkena käytettiin lämpimämpiä flanellisia, villakankaisia tai villaneuleesta tehtyjä alushameita.

Sukat kotikutoisia

Suurin osa naisten 1800-luvulla käyttämistä sukista olivat kotikutoisia, käsin neulottuja. Jonkin verran sukkia tuotiin myös ulkomailta. Silkkisukat olivat kalliita, niitä hoidettiin huolella, pestiin, parsittiin ja silmukoitiin. Sukat ulottuivat polven yläpuolelle ja sidottiin sukkanauhalla. Nauhat olivat tavallisesti omatekoisia.

Alushousut tulivat käyttöön 1800-luvun alussa. Vanhimmat housut olivat ns. avohousuja, jotka muodostuivat kahdesta vyötärökaistan yhdistämästä nilkkaan asti ulottuvasta lahkeesta. Pitkä paita täytti haaraosan. Avomalli oli käytännöllinen, sillä housuja olisi ollut mahdotonta riisua avaamatta niiden päällä olevien useiden vaatekerrosten hakasia ja nauhoja.

1800-luvun lopulla housut lyhenivät polvipituiseksi. Samaan aikaan siro olkainpaita syrjäytti satoja vuosia käytössä olleen pitkän hihallisen paidan.

1800-luvulla alushousuja kutsuttiin miesten alushousujen tapaan kalsongeiksi. Yleinen nimitys oli myös pantaloonit. Paita ja housut voitiin myös yhdistää paitahousuksi eli kombineesiksi. Yhdistämällä paita ja housut yhdeksi vaatekappaleeksi yritettiin vähentää alusvaatekerroksia.

Ihannevyötärö 50-senttinen

Tiukka kapea vyötärö oli muodin mukainen etenkin 1800-luvun loppupuolella. Vartaloa oli tuettava erilaisilla liiveillä ja korseteilla eli kureliiveillä. Muodin mukaan naisen ihannevyötärön ympärys oli kaksi kertaa kaulan vahvuinen - eli noin 50cm! Tiukka kureliivinyöritys aiheutti usein huimausta ja päänsärkyä. Korsetin edessä olivat hakaset, takana kiristysnyörit. Hienoimmat korsetit olivat valkoista satiinia. Korsetin päällä pidettiin puuvillaista liivinsuojusta eli caminsolea.

V. 1930 Kotiliedessä mainostettiin ensimmäisen kerran alusvaatteita piirroskuvien sijaan oikealla naisvartalon valokuvalla. Mainonta oli pitkään häveliästä, ja paljon käytettiin piirroskuvia.

Yleistä 1900-luvun alusvaatemuodista

1900-luvun muoti kavensi ja lyhensi naisten hameiden helmat. Muoti vaati ns. vatsattoman ja rinnattoman S-muodon. Korsetti ulottui vatsan alapuolelle lantiolle ja sitä kiristettäessä vartalo taipui sivulta katsoen S-muotoiseen asentoon. Sukkanauhat alettiin kiinnittää korsetin alareunaan, tavallisesti eteen rinnakkain pari ja molemmille sivuille yksi soljella ja napilla varustettu joustava sukkanauha. Korsetin alle puettujen avohousujen lahkeet olivat niin lyhyet, että sukkanauha oli helppo kiinnittää sukan suuhun.

Raion käänteentekevä

Materiaaleissa 1920-luvulla alusvaatteiden mallit ja materiaalit kevenivät. Tekosilkki eli raion oli käänteentekevä uutuus, joka nopeutti tehdasvalmisteisten alusvaatteiden ja sukkien yleistymistä. 1920-30 -luvun vaatemuoti suosi ohuita vaatteita, vartalonmyötäisiä pukuja, joten alusvaatteiden oli oltava huomaamattomampia kuin aikaisemmin. Joustava kumikankainen liivi muotoili taitavasti vartaloa ja ohuet silkkialusvaatteet olivat lähes huomaamattomia vaatteiden alla.

Mainoksessa oikea nainen v. 1930

Käytännössä tuohon aikaan yleisin suomalaisnaisten käyttämä alusvaatekerta oli kuitenkin haalistuneen vaaleanpunainen, polviin ulottuvin housuin varustettu silkkitrikoo- tai puuvillakerrasto. Ensimmäistä kertaa Kotiliesi-lehdessä mainostettiin alusvaatteita oikealla naisvartaloa esittävällä valokuvalla vuonna 1930. Alusasujen mainonta oli kuitenkin vielä varsin häveliästä.

1950-luvulla alusvaatteiden mallit ja laatu muuttuivat kauniimmiksi ja paremmiksi. Niiden mainostaminenkin oli nyt näkyvämpää ja rohkeampaa. Vuonna 1950 järjestettiin Suomessa ensimmäinen mannekiininäytös, jossa esiteltiin alusvaatteita oikeiden mannekiinien päällä.

Kapea uuma ja korkea povi 50-luvulla

1950-luvun muoti suosi jälleen kapeaa uumaa ja korkeaa povea. Muodissa olivat vyötäröä tiukentavat korsetit ja kartiomaiset erilliset rintaliivit, joiden toppaukset korostivat povea. Materiaaleina kevyt ja kestävä nailon tai satiini.

Kansainväliset tuotemerkit tulivat myös suomalaisiin liikkeisiin. Suomen vanhin liivitehdas Oy Sjöblom Ab tuotti ensimmäiset amerikkalaiset "Peter Pan" liivit vuonna 1953. Turkulainen Oy Neulomo Ab aloitti saksalaisten Triumph-liivien valmistuksen vuonna 1956. Suomalaisille tuttua Figura-mallistoa alkoi 1950 valmistaa Lyhy Oy, joka muutti vuonna 1953 nimensä Figuraksi.

1950-luvulla naisten sukat olivat pääasiassa nailoneita. Materiaali oli kuitenkin hiostavaa ja kylmää. Saumat katosivat sukista 1960-luvulla ja 1970-luvulla siirryttiin sukkahousuihin.

(Perustuu museonjohtaja Mari Jalavan tekstiin)