Yli 100-vuotias purjelaiva Uuteenkaupunkiin

Alus kunnostetaan Työveneen telakalla

Alusta tullaan markkinoimaan pääasiassa yritysten charter-toimintaan. Ensi kesän liikevaihdoksi ennakoidaan 200.000 €. Alukseen mahtuu päivä- ja iltapurjehduksille bussillinen ihmisiä eli 60. Yöpymispaikkoja on 15:lle. Asiakkaat uskotaan saatavan pääasiassa pääkaupunkiseudulta.

Unelma teräksisestä tuulenhalkojasta
Joanna Saturna Uuteenkaupunkiin
Vanha Uusikaupunki
Ankkuri ylös!
Joanna Saturna vuosina 1903-2005

Laiva on purjehtinut neljän lipun alla
ja kokenut kaksi maailmansotaa

Purjelaiva Joanna Saturna, alkuperäiseltä nimeltään VL 74, valmistui Vlaardingenissa, Hollannissa vuonna 1903. Vesille laskettu alus edusti aikanaan tyypillistä pientä Pohjanmeren kalastukseen suunniteltua kaksimastoista purjelaivatyyppiä. Merenkulkijoiden ja kauppamiesten silmissä se oli tavallinen, mutta tarkoituksenmukainen loggertti-takilalla varustettu purjelaiva. Aluksen myöhäisempi historia noudattaa perinteistä purjealusten kaavaa: kone suurenee, riki pienenee ja nimikin vaihtuu.

Joanna Saturnalla ei pitänyt olla tulevaisuutta. Laiva oli jäänne menneiltä vuosisadoilta, ajoilta ennen suuria täystakiloituja purjelaivoja. Se oli purjelaiva, jolla yhden perhekunnan oli tarkoitus ansaita toimeentulonsa ja jota kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt edes rakentaa enää 1900-luvun alkupuolella. Jokainen yksityiskohta, käyttö, miehitys ja omistussuhteet perustuivat menneen maailman traditioon. Ainoa myönnytys uudelle ajalle oli Joanna Saturnan raudasta valmistettu runko.

Joanna Saturna täytti 100 vuotta vuonna 2003. Laiva on purjehtinut neljän lipun alla läpi kahden maailmansodan, tuhoutumatta. Se on myös onnistunut vastaamaan 1900-luvun merenkulun asettamiin haasteisiin. Tradition korvasi 1920-luvulla tehokkuus, joka muuttui täsmällisyydeksi - tai tylsyydeksi - 1950-luvulla.

Joanna Saturnan kaltaisia kokonaisen vuosisadan seilanneita laivoja ei ole säilynyt Euroopassa kuin muutamia yksilöitä. Kaikki se, mikä kuuluu Joanna Saturnan menneisyyteen, on osa Euroopan historiaa. Samanlaisia arvoja ja asenteita voitaisiin liittää mihin tahansa ja missä tahansa Eurooppaa samaan aikaan rakennettuun laivaan, mutta vain Joanna Saturna on säilynyt koko 1900-luvun. Se sai uuden elämän Suomen lipun alla vuosituhannen vaihteessa.

Vuosien saatossa Joanna Saturna menetti purjeensa ja toimi rahtilaivana Norjassa kuljettaen ensin hiekkaa ja myöhemmin kalarehua. Alus ostettiin Suomeen vuonna 2000 suoraan rahtiliikenteestä, vanhan omistajan jäädessä eläkkeelle.

Nykyinen omistaja, Mikko Karvonen on halunnut kunnioittaa vanhoja perinteitä ja palauttaa aluksen purjelaivaksi. Mittava työ on merkinnyt laivan purkua, ja sen uudelleen rakentamista. Rungon lisäksi rahtilaivasta jäi jäljelle vain pääkone, vaihteisto, akseli ja potkuri. Laivavanhuksesta kehkeytyi kaunotar, joka on takiloitu kaksimastoiseksi kahvelikuunariksi.

Takilan suunnittelussa on huomioitu perinnelaiva-asiain asiantuntijalautakunnan näkemykset asiasta. Suunnittelussa on lähteenä käytetty muun muassa Harold A. Underhillin Masting & Rigging -kirjaa. Eri vaihtoehtojen jälkeen päädyttiin kahvelikuunari-takilaan. Takilointi toteutettiin suunnitelmien mukaisesti Pietarsaaressa talven 2001- 2002 aikana.

Kuvassa Mikko Karvonen (oikealla) ja perinnelaivarekisterin sihteeri Hannu MAtikka aluksessa Työvbeneen telakalla.

Alus on rautarunkoinen logger ja se edustaa purjelaivatyyppiä, joita on purjehduskuntoisena säilynyt vain muutama. Suomessa se on ainoa lajissaan. Joanna Saturna on hyväksytty Museoviraston ja Suomen Merimuseon ylläpitämään perinnelaivarekisteriin.

Unelma teräksisestä tuulenhalkojasta

Oulussa syntyneellä Mikko Karvosella, 44, oli haave purjelaivasta. Oli löydettävä laiva, jolla voisi purjehtia missä tahansa. Hän etsi lähes viisi vuotta ja löysi rakkaan, rautaisen purjelaivansa Bergenistä Norjasta.

Entisöintityö on kestänyt toiset viisi vuotta. Karvonen on satsannut laivaan. Siinä missä muut ostavat omakotitalon, Karvonen on investoinut purjealukseen. Siksi siitä on tullut hänelle melkein kuin oma lapsi.

"Me pysymme yhdessä", Karvonen sanoo hymyillen.

Pitkään sitä oikeaa etsineellä Karvosella on laivoista vankka tietämys. Oli selvää, että laivan piti olla suuri, sillä hänellä oli ollut aiemmin jo kaksi isoa alusta. Mutta se ei riittänyt. Laivan piti olla isompi ja valmis kyntämään merta olosuhteissa, joka vaati purjehtijalta vakautta ja kokoa.

Karvosen ja perinnelaivarekisteriin kuuluvan Gertrudin yhteinen matka päättyi, kun lohirehua kuljettava rautapurje löytyi Norjasta. Puoli vuotta myöhemmin, kesällä 2000, Karvonen ajoi 35-metriä pitkän laivan Lauttasaareen.

Entisöintityö alkoi. Suunnitelmana oli palauttaa alus purjelaivaksi: ensiksi laiva purettiin. Jäljelle jäi vain rautainen runko, kone, vaihteisto, akseli ja potkuri. Mittavien purku- ja rakennustöiden jälkeen se on nyt takiloitu kaksimastoiseksi kahvelikuunariksi.

"Olen kuvannut laivaa vaihe vaiheelta, jotta käsittäisin itse, miten suuresta urakasta on ollut kysymys. Ettei totuus pääsisi unohtumaan", Karvonen miettii.

Koko hanke on vaatinut sisua eikä rakentaminen ole ollut ilmaista - rahaa on mennyt paljon, mutta taitoa on kysytty sitäkin enemmän. Kaikki vapaa-aika on kulunut laivalla.

Kokeneena purjehtijana Karvonen ymmärtää hyvän työjäljen merkityksen. Puuhastelusta ei tulisi mitään, vaan vaativa entistystyö on ollut ammattilaisten hanskassa.

Mikko Karvonen työskentelee toimitusjohtajana yhdessä maailman suurimmista tietotekniikan tukkutoimittajista. Purjehdusharrastus on miellyttävää vastapaino työlle, joka vaatii paljon matkustamista ja istumista neuvottelupöytien äärellä.

"Meri merkitsee vapautta. Kun rannasta lähtee, voi purjehtia minne vain."

Mikko Karvonen on nähnyt paljon vaivaa selvittäessään laivan historiaa. Rautarunkoinen logger edustaa purjelaivatyyppiä, joita on purjehduskuntoisena säilynyt vain muutama, siksi selvitystyö on ollut jokseenkin vaivatonta. Kun Karvonen osti laivan Suomeen, levisi siitä tieto maailmalle.

Alan harrastajien kautta tiedon sai myös saksalainen merikapteeni Wilhelm Hausman, joka suoritti pakollista purjelaivapraktiikkaansa Joanna Saturnassa vuosina 1940- 43. Hausman ja Karvonen ovat soitelleet toisilleen ja suunnitelleet tapaamista. "Aloitin laivalla kansipoikana ja 33 kuukautta myöhemmin minusta tuli merimies", Hausman kirjoittaa kirjeessään Mikko Karvoselle.

Hausmanin ja muiden laivalla työskennelleiden autenttiset kokemukset ja muistot Joanna Saturnan eri vaiheista on tarkoitus kirjata muistiin. Ehkä jonain päivänä Mikko Karvonen julkaisee teoksen "Rakkaani Joanna Saturna".

Joanna Saturna Uuteenkaupunkiin

Joanna Saturna Työveneen varustelaiturissa 8.3.2005

Uudenkaupungin Varvinmäellä on laivanrakennuksella pitkä perinne. Siksi oli luonnollista valita Joanna Saturnan kotisatamaksi kaupunki, jossa osataan arvostaa purjelaivatraditiota. Sataman kehitys on Uudenkaupungin kaupungin tärkeimpiä prioriteetteja.

Uudessakaupungissa on rakennettu, entisöity ja korjattu muitakin merkittäviä aluksia:

Fregatti Oldenburg muuttui vuosina 1930-31 Uudessakaupungissa laivaston koululaivaksi Suomen Joutseneksi. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1992 Uudessakaupungissa rakennettiin Suomen Purjelaivasäätiön koululaiva Helena.

Reilu satavuotias purjelaiva edustaa Uudenkaupungin merellistä perintöä. Joanna Saturna on osa merellistä ympäristöä ja ekologisesti kestävän kehityksen arvoille rakentuvaa ihmisten ja yritysten elinympäristöä.

Uudessakaupungissa telakkatyöttömyys on taittunut hieman, sillä vanhan teräsloggerin työllistävä vaikutus on ollut 8-10 miestyövuotta. Hanke luo arviolta 2-4 pysyvää työpaikkaa.

Vanha Uusikaupunki

Uudenkaupungin sijainti sisämaahan nähden ja hyvät satamaolosuhteet ovat olleet edellytyksenä kaupungin perustamiselle vuonna 1617. Perustamisen yhteydessä myönnetty kymmenen vuoden verovapaus houkutteli alueelle runsaasti maakauppiaita ja talonpoikaispurjehtijoita. Ruotsinvallan aikana uusikaupunkilaisilla oli oikeus purjehtia vain Itämeren satamiin, mutta Venäjän vallan myötä vuonna 1830 kaupunki sai rajattoman tapulioikeuden, jonka turvin laivat saivat purjehtia mihin päin maailmaa tahansa. Maailman kaikissa huomattavissa satamissa vieraili uusikaupunkilaisia laivoja.

Porilaisten esimerkin mukaan Uudenkaupungin porvarit alkoivat kuljettaa puutavaraa välimerelle ja paluukuormana tuotiin suolaa. Silloin Uudenkaupungin merenkulku ja kauppa kukoistivat. 1800-luvun lopulla Uudenkaupungin purjelaivasto olikin Suomen toiseksi suurin.

Vuosisadan lopulla teollistumisen vaikutus alkoi kuitenkin jo näkyä. Laivoissa puu vaihtui rautaan ja purjeet korvattiin höyryllä. Puutavaran menekki tyrehtyi tehokkaan sahateollisuuden kehityttyä. Lautatavaran hinta putosi niin paljon, että sitä ei enää kannattanut kuljettaa purjelaivoilla.

Uusikaupunkilaiset eivät antaneet periksi, vaan perinteinen kauppapurjehdus alkoi muuttua rahdinkuljetukseksi. Kun esimerkiksi Englannissa siirryttiin höyryvoimaan, suomalaiset ostivat käytöstä poistettuja rautaisia purjelaivoja. Uuteenkaupunkiin aluksia ostettiin 21 kappaletta. Niillä pystyttiin taistelemaan vielä pari vuosikymmentä höyryaluksia vastaan, mutta lopputulos oli ollut jo pitkän aikaa selvä.

Huonot liikenneyhteydet sisämaahan ja purjelaivakauden päättyminen aiheutti sen, että naapurikaupungit kehittyivät nopeammin ja 4000 asukkaan pikkukaupunki ei pärjännyt enää kilpailussa.

Vasta 1960-luvulla Uusikaupunki ja siellä sijaitseva satama kehittyivät uuden kaupunginjohtajan myötä yritysystävällisemmäksi. Uuteenkaupunkiin saatiin lannoite- ja autotehdas, joilla on ollut suuri vaikutus kaupungin ja sataman kasvuun.

Ankkuri ylös!

Joanna Saturna lasketaan vesille tänä keväänä. Se on täysin modernisoitu laiva, joka on tehty perinteitä kunnioittaen ja vaalien. Aluksessa on noin 60 asiakaspaikkaa niin sanotuilla päivä- ja iltapurjehduksilla.

Laivan kannen alta löytyvät kaikki mukavuudet: yöpymistilaa on viidelletoista ja hytit on varustettu vesivessoilla. Aluksen keulassa löytyy luonnollisesti myös sauna ja suihkutilat, jotka on varustettu lattialämmityksellä. Purjelaivassa on keskuslämmitys ja koneellinen ilmanvaihto.

Salongissa on tilat kahdellekymmenelle vieraalle ja sitä on mahdollista vuokrata vaikka yritysten seminaareja tai palavereja varten.

Aluksessa on myös nykyaikainen keittiö: keittotasot, pakastimet ja astianpesukoneet. Purjehduksilla on aina mukana laivakokki, joka valmistaa ateriat asiakkaiden mieltymysten mukaan. Purjehduskokemus on räätälöity tilanteen vaatimalla tavalla. Palvelu on asiakaslähtöistä ja joustavaa, tarkoituksena on tuottaa ikimuistoisia meri- ja luontoelämyksiä.

Vakka-Suomen alueelta puuttuu perinteistä purjelaivakulttuuria ylläpitävä matkailuyritys, joka voi tarjota kokonaisvaltaista palvelua merellä tapahtuvan elämysmatkailun alalla. Matkailuyritys kunnioittaa ja ylläpitää perinteistä purjelaivakulttuuria ja huomioi luontoarvot.

Valmistuttuaan Joanna Saturna toimii pääasiassa yrityksille suunnatussa charter-toiminnassa. Reitit ja ohjelmat suunnitellaan hyödyntämään mahdollisimman paljon kotisataman ja -kaupungin palveluita ja alueita. Mottona kuitenkin on, että meri ja mahdollisuudet ovat rajattomat!

Saaristo on täynnä mielenkiintoisia purjehduskohteita: taidenäyttelyjä, museoita, kansallispuistoja, idyllisiä kalastajakyliä, majakoita, kirkkoja ja kappeleita. Erityyppisten tapahtumien kirjo on määrätön. Näistä aineksista ammennetaan ehtymätön määrä tuotteita ikimuistoisiksi elämyksiksi.

Joanna Saturna vuosina 1903-2005

1903 Alus on valmistunut 30. toukokuuta vuonna 1903 Vlaardingenissa, Hollannissa. Sen rakensi Gebr.van der Windt De Hoopin telakalla denhaagilaiselle J.H.Warnekelle. Se nimettiin Joanna Saturna I:si ja rekisteröitiin Vlaardingeen tunnuksella VL.74. Alus rakennettiin sillin kalastukseen, se oli niin sanottu "Herring drifter". Laivan ensimmäinen kapteeni oli Leendert Hoogendijk. Runko tehtiin niittaamalla raudasta. Ensimmäiset 25 vuotta alus liikkui pelkästään purjeiden voimalla.

1927 Elokuun 25. päivänä alus myytiin Hampuriin B. Heineckelle. Uusi omistaja muutti sen konevoimalla kulkevaksi rahtialukseksi ( moottori 30HP Deutsche Werke) ja muutti nimen Marieksi 17. maaliskuuta vuonna 1928. Muutos tehtiin kuitenkin niin että riki säilyi ennallaan.

1931 Viides maaliskuuta alus myytiin Finkenwärderiin. Uudeksi omistajaksi tuli Jacob M. Witt.

1955 11. tammikuuta Witt myi sen taas eteenpäin Arnfinn Nodevikille Haugesundiin, Norjaan. Nimi muuttui Raniksi ja moottori vaihtui 90HP Wichmanniin.

1958 Uudeksi omistajaksi tuli Aanen and Theodor Mörkesdal Mandalista.

1966 Hans Invaldsen Haugesundista osti laivan 170 000 kruunulla.

1968 Aluksen omistajaksi Raider Iden.

1976 Aluksen omistajaksi Daniel Veda Bergenistä. Tämä asensi uuden 340 HP MTU moottorin.

1995 Alusta käytettiin hiekan kuljetukseen.

1996-2000 Omistajana norjalainen Einar Hernar. Nimi muutettiin Fjordsandiksi.

2000 Helsinkiläinen Mikko Karvonen osti aluksen Bergenistä, Norjasta helmikuussa 2000, kun laivuri Hernar vetäytyi eläkkeelle 74-vuoden iässä. Karvonen ajoi kesäkuussa vuonna 2000 ystäviensä avustuksella aluksen omin konein Bergenistä Helsinkiin. Arviolta 1100 mailin pituinen matka meni ongelmitta. Kolme vuotta myöhemmin toukokuussa alus täytti 100 vuotta. Juhlan kunniaksi laiva sai takaisin alkuperäisen nimensä.

2005 Joanna Saturna palaa alkulähteilleen pitkään kestäneen entistystyön jälkeen. Purjehduskelpoinen purjelaiva lähtee merille heti säiden salliessa, keväällä 2005.