Kauppakamariosasto esittää oppilaitosten ja
elinkeinoelämän yhteistyön selvittämistä
Koulutuksen tarjonnasta ja kysynnästä on ilmestynyt kevään aikana valtakunnallisia ja alueellisia selvityksiä. Näiden selvitysten viestinä on ollut, että ammatillisen koulutuksen tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Aloituspaikkojen määrä suhteessa työllistymismahdollisuuksiin on vääristynyt. Hakijoita on runsaasti koulutukseen, joissa töitä ei ole tarjolla.
Toisaalta aloille, joilla töitä olisi tarjolla, ei ole tarpeeksi hakijoita. Elinkeinoelämän Keskusliiton toukokuussa julkaistun selvityksen mukaan yritysten vaikeudet saada ammattitaitoista työvoimaa lisääntyivät entisestään viime vuonna.
Puutetta on erityisesti perinteisten alojen kuten metallin, elektroniikkateollisuuden ja rakentamisen aloilla. Teknologiateollisuudessa on pulaa sekä työntekijöistä että opiskelijoista.
Edellä kuvattu tilanne riivaa erityisesti pääkaupunkiseutua. Helsingin kauppakamarin asiamies Mika Eskola toteaa, että työmarkkinat ja nuorten koulutuspaikat eivät kohtaa lainkaan toisiaan pääkaupunkiseudulla (HS 16.6.). Hän esittää syyksi tähän sen, että yritysten ja koulujen vuoropuhelu on edelleen alkeellista.
Pääkaupunkiseudun tilanne tarjoaa Vakka-Suomelle kilpailuedun, johon on syytä tarttua. Panostamalla oppilaitosten ja yritysten aitoon yhteistyöhön meillä on mahdollista luoda opiskelu- ja työmarkkinat, joilla täällä oleville ja tänne sijoittuville yrityksille taataan osaava työvoima.
Tämä edellyttää entistäkin tiiviimpää vuoropuhelua yritysten ja oppilaitosten välillä sekä yritysten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä oppilaitosten koulutustarjonnassa. Ensisijaisesti kyse on Innovan, Novidan ja amk-yksikön tarjonnasta sekä näiden yhteistyöstä. Pitkällä tähtäyksellä kyse on myös peruskoulun liittämisestä tähän prosessiin, jotta varmistetaan ammattikoulutukseen hakeutuvien opiskelijoiden tarpeellinen määrä.
Uudenkaupungin kauppakamariosasto ehdottaa, että oppilaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyön tilanne selvitetään. Erityisesti se, miten yritykset tuntevat voivansa vaikuttaa oppilaitosten koulutustarjontaan ja millaisella panoksella yritykset ovat valmiita lähtemään yhteistyön kehittämiseen.
Samalla olisi syytä selvittää mahdollisuutta ja halukkuutta koneiden ja laitteiden yhteishankintoihin oppilaitosten ja yritysten kesken. Selvitystä tarvitaan myös peruskoulun ja yritysten yhteistyön lisäämisessä. Lähinnä tässä on kysymys teknologiateollisuuden imagon parantamisesta sekä yrittäjyyskasvatuksesta ja sen lisäämisestä peruskoulussa.
21.6.2005 9.03.40
