Vaalikiven 35-vuotisnäyttely Projektioita Crusellissa

Vaalikivi toivoo, että Projektioita-näyttelyn katsojat kokevat projektiot kuvan rakentamisen välineiksi vailla mittakaavaa, aikaa ja paikkaa siten, että vastuu kuvan rakentamisesta siirtyy näyttelyn tekijältä katsojalle.

- Viimekertaisesta yksityisnäyttelystäni on kulunut viisi vuotta. 30-vuotisnäyttelyni pidin Prykin yläkerrassa. Viimeisten viiden vuoden aikana olen osallistunut yhteisnäyttelyihin kerran Uudessakaupungissa ja useammin Rauman taiteilijaseuran puitteissa. Näitä on ollut Raumalla, Kouvolassa ja Salossa. Viiden vuoden sisällä olen myös jäänyt eläkkeelle kuvataideopettajan virasta ja opiskellut taideseminaareissa Taideteollisessa korkeakoulussa. Olen myös liittynyt jälleen Vakka-Suomen Taideyhdistykseen tarkoituksena osallistua paikalliseen taidekeskusteluun, Vaalikivi kertoo.

- Tänä kesänä on kuvataidekirjoituksille annettu huomattavasti tilaa lehdistössä. Kuitenkin olen havainnut, että juuri taiteesta kirjoittamista vältetään ja taiteilijoiden historia ja saavutukset, näyttelytöiden tekniikka ja jotkut erikoisuudet mainitaan. Onko yleisö sitten enemmän kiinnostunut taiteen kulisseista kuin siitä, mihin keskusteluun taiteilija töillään osallistuu? Uskoisin että taiteilijat voisivat hyvinkin kuvata sanallisesti sitä ongelmakenttää, missä milloinkin liikutaan.

- Julkisessa taidekeskustelussa voisi tulla ilmi paljon sellaista, mikä saisi taideyleisönkin liikkeelle ja pohtimaan taiteen parissa olemassaolon kysymyksiä. Vaikka en pidäkään taidetta ensisijaisesti terapeuttisena, luotan sen mahdollisuuteen avata pelkistettyjä näkymiä rikkaaseen kokemismaailmaan. Yhteen yksinkertaiseen kuvaan kiteytetty maailmassa olon kokemus vahvistaa tulkinnallaan ja tulkittuna katsojan omaa kokemuspohjaa.

- Visuaalisen kulttuurin tänään tarjoama maailma varsinkin kuvaruutujen äärellä lienee monille usein vielä jäsentymättömänä yhtä narratiivista todellisuuspakoista filminauhaa. Ihminen on luonut ympärilleen kuvien noidankehän, jossa erilaisuus tuotetaan mitä häkellyttävin efektein.

- Kun ihmisen silmä ottaa vastaan visuaalista informaatiota peräkkäisinä projektioina ja aivot työskentelevät samanaikaisesti lakkaamatta kuvanmuodostuksen parissa, ei voi muuta kuin epäillä tuon kaaoksen aiheuttamaa painetta tätä kuvasekamelskaa katsovan päässä ainakin silloin, kun kuvanlukutaito on vielä puutteellinen. Voitaisiinko yksinkertaisilla kuvilla ilmaista sitten enemmän? Tätä näkemystä olen omissa töissäni tuonut esille.

Kokonaiskuva useista projektioista

- Viittaan töitteni katselussa musiikkiin, jossa emme kuuntele yksittäisiä säveliä, vaan muodostamme tiettynä aikana kuulemistamme äänistä ja tauoista kokonaisuuden. Töitteni rakenne on sellainen, että niissä useissa muodostetaan kokonaiskuva kahden tai kolmen projektion avulla.

- Täten kuvassa seikkaillaan katsojan, kokijan, omilla ehdoilla ja omissa ympyröissä. Katsoja osallistuu siten kuvan rakentamisen prosessiin. Taiteilija ja katsoja ovat siis yhdessä toimivina merkitysten tuottajia.

- Jokin arkkitehtoninen hahmo merkitsee rakenteena ja toiseen projektioon yhdistyneenä yhdelle aivan muuta kuin sille, joka yhdistää nämä elementit oman historiansa kautta johonkin ennen koettuun. Käytän töissäni usein muistumia julkisista arkkitehtonisista muodoista, koska ne monumentaalisina ja tuttuina hahmoina antavat kuva-aiheen ihmisen käsityksestä maailmassa olosta. Historiallisina, usein vuosisatoja vanhoina, ympäristön hahmoina rakennukset ovat meidän jokapäiväisen havaintomme pysyviä kohteita.

- Myös maalaustaiteen arkkitehtuuri on uskomattoman rikas. Renessanssin taiteesta tuskin löytää teosta, joka ei jossain muodossa sisältäisi arkkitehtuuriaihetta. Arkkitehtoninen tilan kuvaus teoksessa määrittää myös ihmisen paikan maailmassa.

Rakennettua ympäristöä ja luontoa

- Omiin maalauksiini olen myös pelkistämällä sommitellut Fra Angelicon kevyiden pylväiden ja holvikaarten tilaa ilmaisevia hahmoja sekä kokeillut mittakaavan vaihdolla Ambrogio Lorenzettin Sienan Palazzo Pubblicossa sijaisevan freskon kaupunkiaihetta.

- Vastakohtana rakennetulle ympäristölle on maalausteni sommittelussa saariston luonto ja erityisesti ulkomeren karujen rantakallioiden muotokieli. Luonnon vapaamuotoisuus korostuu geometristen muotojen rinnalla. Jos arkkitehtuurikuvat maalaustaiteessa ovatkin ilmaisseet yhteiskunta- ja valtarakenteita tai hetkellisiä poliittisia muutoksia, on luonto kaikille neutraali aihe jopa mies- tai naisnäkökulman tavoittamattomissa.

- Luonto on merkinnyt minulle ennen kaikkea lähtökohtaa havaitsemisen tutkimiselle. Luontokuvaamiseni perustana ovat sadat lyijykynäluonnokset, joissa maisemakuvien ohella piirrän rantakallioiden uurteita ja halkeamia sekä eriväristen kallioainesten muodostamien juonteiden muotoja.

Fraktaaliteoria kiehtonut

- Kun 1990-luvun alussa perehdyin fraktaalin käsitteeseen, olin ymmärtänyt tuon kokonaisluvuista poikkeavaa ulottuvuutta käsittävän teorian merkitsevän todellisuutta keskeisesti kuvaavaksi löydöksi. Rakensin sen jälkeen luontokokemukseni fraktaaliteorian perusteella tehdyn yksinkertaisen sommittelun varaan. Siinä geometriset muodot ikään kuin generoivat toisiaan, eikä mitään luontoaihetta ole enää näkyvissä. Muutamia fraktaaliteorian perusteella tehtyjä maalauksia olen valinnut myös näyttelyyni.

- Fraktaalimuodot merkitsivät minulle luonnon näennäisen kaaoksen järjestystä, minkä nykyisissä maalauksissani korvaavat geometriset rakenteet.

"Vastuu katsojalla"

- Näyttely ei ole enää minun, vaan vastuu kuvan rakentamisesta siirtyy katsojalle, kokijalle. Olen yrittänyt herättää maalausten vihjeillä ja tavallisilla kysymyksillä katsojan, joka rakentaa kolmiulotteisen tilan mielikuvillaan ja kulkee siellä kuin uudessa ympäristössä muistikuvien kera. Toivon siis, että katsojat kokevat projektiot kuvan rakentamisen välineiksi vailla mittakaavaa, aikaa ja paikkaa.

PROJEKTIOITA
Valto Vaalikivi
35-vuotisnäyttely 21.7.-28.8.2005 Kulttuurikeskus Cruselli, Uusikaupunki Avoinna ma-pe 11-17, la-su 12-16