Helli ja Erkki Jalavan sota-ajan kirjeenvaihdosta tehty kirja

Kirjeitä ei ole lyhennetty tai niiden kieliasua muokattu korjaamalla esimerkiksi kielivirheitä. Erityisesti Hellin kirjeissä on mm. väärissä kohdissa pitkiä vokaaleita, kuten esim. “koviin hän on touhunut”, kun pitäisi olla “kovin hän on touhunut”. Vain yhden asian osalta on kirjeistä jätetty pois niissä esiintynyt henkilön nimi.

Ilmeisesti kirjepaperin säästämiseksi erityisesti Erkki ei ole käyttänyt tekstissä paljonkaan uusia kappaleita, vaan on merkinnyt tavu- tai ajatusviivan. Joissakin tapaukissa ulkoasun ja luettavuuden kannalta on katsottu tarpeelliseksi panna kirjaan tällaiseen kohtaan uusi kappale.

Kaikkia kirjeitä ei ole tallessa, minkä voi todeta toisen vastauskirjeestä. Mm. Summan murtumisen liittyvissä kovissa taisteluissa Hellin Erkille siihen mennessä lähettämät kirjeet jäivät jonnekin. Aviopuolisoitten kirjeissä on kuitenkin käsitelty paljon samoja asioita, joten “juonessa” pysynee puuttuvista kirjeistä huolimatta.

Kirjaan on liitetty aakkoshakemisto, jossa on mm. henkilönimi ja paikkakunta. Lisäksi on merkitty tiettyjä hakusanoja, joitten avulla voi tarkastella sodan ajan elämää. Esim. hakusana “ruokailu” viittaa kirjeissä kerrottuihin ateriointeihin, korvikkeen juonteihin tms. Sana “terveys” viittaa sivuihin, joissa kirjeissä kerrotaan mm. jonkun sairaudesta. Hakusanalla “puhelin” löytää kohtia, joissa kerrotaan vähäisistä mahdollisuuksista soittaa puhelimellakin jonnekin, mikä nykyisenä kännykkäaikana saattaa tuntua kaukaiselta. Sana ”alkoholi” taas viittaa kirjeitten mainintoihin esim. humalakäyttäytymisestä. Sensuurin takia sotilaiden sijaintipaikoista ei juuri voinut kertoa, mutta mahdolliset viitteet löytää “sijaintipaikka” hakusanan alta.

Hakemistoa tehtäessä on erityisesti ajateltu myös, että joku saattaisi vaikka opiskelutyönään olla kiinnostunut selvittämään esimerkiksi puolisoiden kirjekäyttäytymisen mahdollisia muutoksia viiden sotavuoden aikana tai muita seikkoja.

Allekirjoittaneitten kirjaan tekemät lisäykset on merkitty tällaisella kursiivilla tekstillä ja useimmiten hakasulkujen [ ] sisään. Kirjeitten väliin on myös tehty muutamia lisäyksiä nauhoituksesta, jossa Erkki Jalava kertoi vuonna 1967 sotareissustaan allekirjoittaneelle Matti Jalavalle. Muutama lainaus on myös Erkin pienestä mustakantisesta vihosta, jonka merkinnät ovat pääasiassa aivan sodan loppuvaiheista.

Kirjoitettaessa kirjeitä puhtaaksi tehtiin lisäksi tietyistä tiedoista erilaisia taulukoita, joita ei ole liitetty kirjaan, mutta jotka ovat nähtävissä internetissä osoitteessa http://www.vakkamedia.fi/sotakirjeet/.

Hellin ja Erkin vanhin lapsi Matti syntyi 16.2.1939. Hän on esillä ehkä kaikissa puolisoitten kirjeissä. Sodan loppuvaiheessa tulee esille myös Mikon tai Maijan odotus. Toinen lapsi (Eila Kyllikki) syntyi sodan jälkeen tammikuussa 1945. Myöhemmin puolisot saivat lisäksi vielä kolme muuta tytärtä (Marja Lemmikki, s. 1946, Liisa Johanna, s. 1949 ja Ritva Anneli, s. 1951).

Kirjassa olevat valokuvat ovat perheen kokoelmista, ellei erikseen toisin mainita. Kuvia on saatu myös useilta muilta, josta olemme erittäin kiitollisia.

Seuraavassa vielä lyhyesti tietoja kirjeissä esiintyvistä sukulaisnimistä.

Erkin suku

Vanhemmat Artturi Jalava (1884 - 1950) ja Johanna Jalava o.s. Ojanperä (1885 - 1947).

Veljet Yrjö (1907 - 1974, ei sodassa, VR:n palveluksessa),
Kaino (1909 - 1990),
Reino (1913 - 1998) ja
Paavo (Piva, 1917 - 1973).

Yrjön vaimo Irja o.s. Niemi (1913 - 1995) ja poika Tapio (s. 1943).
Kainon vaimo Lempi o.s. Mäkinen (1912 - 1997).
Reinon vaimo Betty o.s. Peltonen (1911 - 1999) ja poika Immo (s. 1940).
Paavon ensimmäinen vaimo Eevi o.s. Suovanen (1918 - 1946).

Hemmo Ojanperä (1910 - 1959) oli Johannan sisaren Hiljan (1889 - 1913) avioton poika, jonka äiti kuoli pojan ollessa pieni. Hemmo kasvoi Jalavalla ja oli Erkin “kasvattiveli”. Hän kutsui Johannaa äidikseen. Hemmon vaimo oli Helmi.

Tellervo Kokko, myöh. Sinisalo (s. 1927) oli Johannan toisen sisaren Idan (1891 - 1967) tytär, joka myös kasvoi varhaisnuoruutensa Jalavalla. Myös Tellervon yhdeksästä sisaruksesta kaksi muuta siskoa olivat jonkin aikaa Jalavalla.

Erkin serkku Pentti Ojanperä (1922 - 1970) on paljon esillä, samoin tämän veli Heikki (1928 - 1959) ja äiti Aina Ojanperä o.s. Wihlman. Erkki Ojanperä (1896 - 1942) oli perheen isä. Hän oli Johannan veli, joka kuoli työvelvollisena Aunuksessa.

Hellin suku

Hellin vanhemmat olivat Otto Airola (1885 - 1946) ja Olga Airola o.s. Pikala (1884 - 1959).

Sisaruksia olivat Niilo (1910 - 1981),
Irma (1911 - 1977),
Eero (1919 - 1976) ja
Teuvo (1921 - 1978).

Niilo oli naimisissa Allin o.s. Jalo (1910 - 1962) kanssa. Heillä oli lapset Jukka (s. 1936) ja Matti (1940 - 2004).
Irmalla oli tytär Raija (1931 - 1983), joka oli Oton ja Olgan luona, kun Irma asui Turussa. Raijan isä (Toivo Holmberg) oli kuollut. Irma seurusteli Niilo Varjosen kanssa.

Hellin äidin sisar Manta Pikala Kalannin Palsasta vilahtelee usein kirjeissä.

Sodasta selvittiin suhteellisen hyvin

Sodassa olleet Hellin ja Erkin sukulaismiehet selvisivät ihmeellisesti kaikki sodasta. Pahiten kävi Hellin veljelle Eerolle, jonka kättä räjähtävä luoti vaurioitti. Moni muu haavoittui, mutta lievemmin.
Aselevon tultua syyskuussa 1944 Helli kirjoitti:

“Uskotaan edelleen Jumalaan viisaaseen johtoon että kaikki kääntyy hyväksi. Täytyy sanoa että jos se sotaa nyt päättyy on meidän päällämme ollut hänen siunauksensa kun on kaikki mennyt niin hyvin kohdaltamme sekä omaistemme kohdalta kun kaikki ovat säilyneet henkissä.”

Toinen ”päähenkilöistä”, isämme Erkki, oli talvisodassa Summassa erittäin pahassa paikassa eli siellä, missä 13.2.1940 Summa ”murtui”, kuten sanonta kuuluu, ja missä esim. vehmaalaismiehiä kaatui tai katosi tuona päivänä 17. Talvisodassa Erkki oli joukkueessa 6./JR13 omien sanojensa mukaan “pikakiväärimiehenä, patruunankantajana, en ampujana”.

Jatkosodassa Erkki oli aluksi Ahvenanmaalla Rannikkoprikaatin 24. erillisessä kenttäpatterissa tykinjohtajana, sitten samassa tehtävässä Hangon lohkolla (23.11.41 - 13.12.41) ja sen jälkeen taas Ahvenanmaalla (14.12.41 - 13.1.42). Sitten tapahtui siirto Äänislinnan kautta Ääniselle Limosaaren eli Klimetskin saareen. Siellä Erkki oli pääasiassa kirjurin teh-tävissä.

Klimetskistä vetäydyttiin Valamoon 4.7.1944. Syyskuun 1944 aselevon jälkeen siirryttiin Pieksämäen täydennyskeskuksen kautta Punkaharjun Putikkoon ja sieltä loppuajaksi Porkkalan tuntumaan Siuntioon ja Kirkkonummelle.

Muutama päivä aselevon jälkeen Erkki kirjoitti mm.:

“Niin, kyllä sitä rauhaa nyt vaan tehdään kovalla touhulla sillä herrat ovat siellä Moskovassa ja kai sieltä pian kuuluu uutiset. Vaikka kyllähän sen tietää mitä sieltä kuuluu, mutta eihän se auta sillä pahempaa siitä vielä ajan mittaan olisi tullut. Joka tapauksessa itse rauha on tervetullut jo tällaisillekin ukoille jotka jo 5-6 vuotta ovat tätä sotaa varten aikaansa kuluttaneet täällä. Kyllä se tieto aselevosta hiukan sellaisen erikoisen mielentilan vaan antoi, sillä ei sitä oikein osannut kuvitella enää, että tästäkin joskus loppu tulee.

Enkä usko kenenkään näinkään linjassa olleen päässeen sen vähemmällä sodalla kun minä olen päässyt”.

Avustukset

Tämän kirjan painattamista on avustanut Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiö, josta lausumme kiitokset.

Liisa Jalava-Peltonen        Matti Jalava